Uskoton?

Rakas päiväkirja,

olin nähtävästi viime yön aikana tullut uskoon. En ihan mihin tahansa uskoon vaan siihen isoon oikeaan uskoon. Kristinuskoon jumalauta! Nousin sängystä ja mietin siinä samalla, että mitä mä nyt sitten tekisin tällä mun uudella uskolla. Mitähän ne perus hihhulit oikein puuhaavat uskossa ollessaan? Hmm. Onneksi apu oli lähellä. Pöydältä löytyi Hervannan seurakunnalta tullut "Tervetuloa seurakuntaan"-kirje, jota en ollut aiemmin pakanana ollessani avaamaan. Ehkäpä mä nyt uskovaisena löytäisin siitä myös jonkin suuremman sanoman, joka olisi mennyt multa ihan ohi aiemmin.

Avasin kuoren tärisevin käsin ja mietin innoissani, että löytyisikö se elämän tarkoitus tämän, varsin ohuelta tuntuvan, kirjekuoren sisältä. Ja vitut. Kutsu messuun sunnuntaina 20.1.2008 klo 11. Ok eli mä olen jo auttamatta myöhässä. Olisi pitänyt tulla uskoon pari viikkoa aiemmin. Noh, toisaalta mä en ole ihan vakuuttunut siitä, että Hervannan seurakunta olisi mulle oikea paikka ollutkaan. Kun mä kuitenkin olen tälleen keskivertoa parempi jätkä, niin ei mulle minkään lähiöseurakunnan tarjoama hengenravinto riitä. Pitänee lähteä keskustaa ja pyrkiä Tuomiokirkon seurakuntaan. Toisaalta kun en tykkää jättää mitään puolitiehen, niin pitäisiköhän sitä samantien ryhtyä ortodoksiksi?

No tässä vaiheessa herätyskelloni sitten soi ja ponkaisin hikisenä kirkuen ylös sängystä. Huh, se oli ollut unta. En ole uskossa. Se suloinen tietämys siitä, että mitään jumalaa ei ole olemassa, valtasi taas mieleni. Olen oikeassa, muut väärässä. Mutta silti täytyy ihmetellä, että olisikohan elämä rauhallisempaa ja olisiko sillä joku päämäärä, jos olisin uskossa? No olisihan sillä päämäärä joo: kuolla pois jotta päästään sinne taivaankotiin. Jumalan kämmenellä ei pelkää lintunen... Eikö? Pitäisikö tästä päätellä, että uskovaiset eivät pelkää mitään eivätkä ole huolissaan mistään. Siinä tapauksessa mä olen huolissani heidänkin puolestaan. Siis oikeesti! Sodat, ilmastonmuutos jne. Onko tuo uskovaisilta ihan reilua sysätä kaikki huoli meille ei-uskoville. Voisitte kantaa osanne maailman tuskasta stana! No ehkäpä tuo vanha virsi ei vain ole ihan täsmällinen.

Ei kyllä mä olen sitä mieltä, että niitä uskovaisia on tässä maailmassa jo ihan tarpeeksi ilman muakin, enkä näinollen viitsi ryhtyä siihen hommaan. En todellakaan. Mulle riittää se, että uskon vakaasti sattumaan ja huonoon tuuriin. Heh heh!