Viikonlopuista

Näin melkein vapaaherrana ajattelisisi, että sillä ei juuri ole väliä onko arki vai viikonloppu. No eihän sillä sinällään olekkaan, paitsi että kaverit pääsevät viihteelle parhaiten juuri viikonloppuisin. Viime lauantai oli varsin onnistunut. Kuokin kaverin kolmekymppiset, join viinaa ja näin kaverin, joka oli pitkään ulkomailla. Niin ja sain seksiä.

Kaverini jaksaa riemastuttaa minua sillä, että on, jos mahdollista, vielä minuakin kypsymättömämpi. Vuotta vanhempi ja juhlii rankemmin kuin minä ikinä. Ei työtä, ei parisuhdetta, ei siteitä. No koulutus sentään löytyy. Päädyimme jatkoille erään mun lukioaikaisen kaverin luo. Siellä oli melko tylsää. Ei siitä sen enempää. Kaverillani ei ollut mitään muistikuvaa siitä, että olisimme missään jatkoilla käyneetkään. Mä taas menin ja pyysin kaverini itselleni bestmaniksi, siltä varalta että joskus päädyn naimisiin. Ajattelin pienessä humalaisessa päässäni, että tämä jätkä se on niin hauska, että tulee hyvät polttarit ja häät jos tämä jannu niitä järkkää. Kaveri suostui. No nyt mulla on sitten bestman. Mistähän sen morsiamen löytäisi?

Polttareista ja tästä em. kaverista tuli mieleen maailman paras (lue huonoin) iskurepliikki. Oltiin järjestämässä erään hyvän ystävän polttareita muutama vuosi takaperin Virroilla(?) ja osa meidän ryhmästä päätyi jonnekin helvetin festivaaleille keskelle teollisuusaluetta. No eräs kaverimme päätti sitten, että hänen on pakko saada tänään naista. Kaveri näyttää etäisesti armenialaiselta ja on välillä humalassa helvetillisen ärsyttävä. No hän siinä sitten jo oli saanut seurakseen muutaman naisen, kun hän humalaisissa aivoissaan sai kuningasajatuksen. Hän oli sitä mieltä että nyt löytyi se maailman paras iskurepliikki jolla tuona kesäisenä perjantai yönä saisi varmasti pillua. Niinpä hän sitten päätti sanoa sen ääneen. "Mä olen muuten kolmen lapsen isä!" Sanoi kaverimme ja jäi ihmettelemään vaisua reaktiota. Tarpeetonta varmaan kertoa että ei tullut pillua ei. Loppu yö meni ajaessa Virroilta Tampereelle, välillä pysähtyessä tienvarteen antamaan nahkavyöstä tämän Mr.Lovermanin selkään. Älkää kysykö miksi.

No takaisin viime viikonloppuun. Päädyimme lopulta kaverin kanssa mun luokse Hervantaan ja joviaalina kaverina annoin tämän yli humalaisen ystäväni nukkua sängyssäni, kun itse menin sohvalle. Lakanat on helpompi vaihtaa, kuin pestä oksennusta mokkanahka sohvasta. No kaveri sitten heräsi aamulla ennen mua ja ihmetteli että missä helvetissä hän on. Varovasti hän sitten uskaltautui kysymään:"Ollaanko me hei Hervannassa?" Jos en olisi ollut täysin unessa kun tämä kysymys lävähti tajuntaani, niin olisin kyllä kiusannut kaveria vastaamalla kysymykseen valheellisesti. Ei, ei me olla Hervannassa, me päädyttiin Helsinkiin ja ollaan nyt Kontulassa. Sehän on kai melkein sama.

Vastaava tilanne sattui eräälle toiselle kaverilleni aikoja sitten. Hän päätyi Tampereen keskustassa vietetyn illan jälkeen jatkoille jonkun mimmin luokse ja heräsi sieltä aamulla ihmetellen, että missähän sitä mennään. Kaveri käveli ikkunan luo, avasi verhon ja meinasi kirkua säikähdyksestä. Ikkunasta näkyi luminen pelto, jota jatkui silmän kantamattomiin ja vähän kauempana pellolla kiisi moottorikelkka. Kaveri ajatteli, että ei vittu, nyt on päädytty tosi kauas. No lopulta selvisi, että ei matkaa ollut kuin noin 40km ja oltiin jossain helvetin Teiskossa.

Viikonloput ovat monelle tilaisuus levähtää ja ladata akkuja. Mulla se tuntuu tällä hetkellä menevän toisinpäin. Viikot levätään ja ladataan akkuja, jotta viikonloppuna jaksetaan taas viihdyttää itseä ja yleisöä eli kavereita. Se on rankkaa hommaa. Eikä se tunnu helpommaksi muuttuvan iän myötä.